Lumipäivä Kerran Vuodessa

Kerro kuka olet, mistä olet kotoisin ja missä päin Englantia asut?

Olen Saara Sofia Pääkkö, 27-vuotias ja alun perin kotoisin Helsingistä. Asun Suur-Lontoon alueella, Teddingtonissa. 

Kuinka päädyit muuttamaan Englantiin?

Äitini muutti yhteen englantilaisen miesystävänsä kanssa. 

Kerro millaista oli käydä koulua verrattuna Suomalaiseen peruskouluun. Mitkä olivat suurimmat erot?

Suomalainen peruskoulu on huomattavasti rennompaa. Englannissa yläasteella koulua oli joka päivä klo 8.45-15.15. Hyppytunteja ei ollut, portit suljettiin päivän ajaksi. Koulupukua tuli tietenkin käyttää ja sitä tuli käyttää ohjeiden mukaisesti (pojilla piti olla paita housuissa, kravatti ei saanut olla liian lyhyt jne.), meikki ja hiukset eivät saaneet olla liian huomiota herättäviä, opettajia ei saanut kutsua etunimellä.
Itse opiskelu ei ollut yhtä intensiivistä kuin Suomessa: sekä tunneilla että läksyinä oli paljon julisteiden tai muiden visuaalisten töiden tekemistä (kaikissa aineissa). Tuntui siltä, että ajan olisi voinut käyttää uuden oppimiseen esim. luonnontieteissä. Toisaalta taideaineissa kuten musiikissa ja ilmaisutaidossa vaatimukset olivat korkeat ja opetuksen taso oli kova.   

Kerro miten elämäsi on muuttunut Englantiin muuton jälkeen?

Mahdollisuuksia on ollut paljon opiskelun, töiden ja harrastusten suhteen. Olen tietenkin oppinut englannin kielen natiiville tasolle ja se sujuu nyt luontevammin kuin suomi. Iso muutos oli se, että lentokoneella tuli yhtäkkiä matkustettua paljon enemmän: Suomessa käytiin joka loma.

Olit teini-ikäinen, Kun muutitte Suomesta, mikä tai mitkä asiat yllättivät sinut positiivisesti Englannissa?

Alussa oli vaikea löytää positiivisia puolia varsinkin, kun englannin kieli oli vielä vähän hakusessa. Onnistumisen iloa löytyi kuitenkin heti esim. ranskan kielen tunneilta, koska olin opiskellut ranskaa koulussa kauemmin kuin luokkatoverini.

En oikeastaan muista, millaisia odotuksia minulla oli Englannista. En ollut käynyt maassa ennen kuin muutimme kesällä 2006. Se kesä oli todella kuuma ja totesin, ettei Lontoossa oikeastaan sadakaan ihan niin paljon kuin jotkut väittivät.

Miten haluaisit Englannin muuttuvan vai onko jotakin jonka mielellään muuttaisit?

Yksi ongelmakohta on mielestäni se, ettei Iso-Britanniassa ole minkäänlaista henkilötunnussysteemiä. Tämän vuoksi on mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka monta ihmistä massa asuu ja keitä he ovat (tämä on hankaloittanut Brexit valmisteluja, kun EU-maiden kansalaiset ovat joutuneet lähettämään todistuksia maassa oleskelusta viiden vuoden ajalta). Osoitteenmuutokset pitää tehdä useaan eri paikkaan, koska eri tahoilla on eri tietokannat ja valtion tukia saa monet ihmiset, joiden ei välttämättä pitäisi niitä saada. Tilannetta ei kuitenkaan välttämättä voi alkaa muuttamaan nyt, kun väkiluku on niin suuri.

Kerro hieman miten asut, millainen on normaali päiväsi, mitä harrastat?

Asun itsekseni vuokralla pienkerrostaloyksiössä. Olen töissä isossa, kansainvälisessä IT-firmassa teknisenä myyntikonsulttina. Työskentelen arkisin pääasiassa firman Lontoon toimistossa jos ei ole asiakaskäyntejä ja perjantaisin teen töitä kotoa käsin. Työskentely on melko vapaata: toimistossa ei välttämättä tarvitse istua yhdeksästä viiteen, tärkeintä on, että hommat tulee hoidettua.

Harrastan enimmäkseen teatteria ja moottoripyöräilyä. Olen paikallisen harrastelijateatterityhmän puheenjohtaja ja pidän sekä näyttelemisestä että näyttämömestarin hommista. Ajan moottoripyörällä kesät talvet ja teen vapaaehtoistyötä blood bikes verikuljetuspalvelun hyväksi pari kertaa kuussa.

Mikä on hullunkurisin juttu mikä sinulle on tapahtunut
asuessasi Britanniassa?

Vuosittainen ”lumipäivä”. Englannissa sataa lunta yleensä vain pari päivää vuodessa ja sen takia lumen tuloon ei sen kummemmin varauduta. Jos maassa on lunta muutamakin sentti, koulut ovat kiinni, eivätkä julkinen liikenne ja palvelut toimi. Ihmisiä kehotetaan olemaan ajamatta autoillaan (täällä ei käytetä talvirenkaita) ja pahimmillaan pysymään sisällä liukastumisvaaran takia. He jotka pystyvät, työskentelevät kotoa ja osa pitää vapaapäivän koska julkinen liikenne on poikki eivätkä he pääse töihin. Tämä tuntuu suomalaisesta aivan käsittämättömältä ja englantilaiset naureskelevat itsekin, että vaikka lunta tulee joka vuosi, se saa koko Englannin pysähtymään joka kerta. Lumipäivinä puistoissa voi nähdä jopa aikuisia leikkimässä lumisotaa ja rakentamassa lumiukkoja.  

2016 kesäkuussa Iso-Britanniassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan Unionin jäsenyyden kohtalosta. Mitä erityistä olet huomannut näinä kuluneena kolmena vuotena? Miten näet tulevaisuuden jos Brexit tapahtuu?

Oma elämä ei oikeastaan ole kansanäänestyksen jälkeen paljoakaan muuttunut. Isoin huoleni oli, että saavatko EU-kansalaiset jäädä maahan (tämä oli aluksi todella epäselvää) ja sen vuoksi minä ja äitini haimme Iso-Britannian kansalaisuudet. Nyt on mukavampi ja turvallisempi olo, kun sekä Britti että Suomi-passit löytyy ja tietää, että pääsee vapaasti liikkumaan mitä sitten tapahtuukaan. Brexit on jatkuvasti uutisissa ja on usein vaikea tietää, mikä siihen liittyen on totta, mikä on mielipidettä ja mikä on pelkkää spekulointia. Siksi tuntuu, että paikallisille Brexit on tällä hetkellä pitkälti kyllästynyttä odottelua: ”Let’s see what happens.” Itse en usko Iso-Britannian olevan paremmassa asemassa EU:n ulkopuolella, varsinkaan jos minkäänlaista sopimusta ei saada aikaiseksi.

Miten luonnehtisit sikäläistä kulttuuria ja ihmisiä?

Britit ovat kohteliaita ja small talk on tärkeä osa kulttuuria. He jonottavat kohteliaasti ja antavat toisilleen tietä paitsi ruuhka-aikaan, kun kaikki eivät välttämättä mahdu metron kyytiin – silloin pitää varmistaa, että itse pääsee perille. Britit eivät yleensä sano mitä ajattelevat ja sarkastinen huumori on tyypillistä. Jos joku rikkoo ”itsestään selviä” sääntöjä, kuten ohittelee jonossa, britit hymähtelevät paheksuvasti mutta sanovat harvoin mitään ääneen. Suurkaupungit kuten Lontoo ovat todella värikkäitä kulttuurin suhteen ja eroja eri alueiden välillä on paljon.

Jyrki Mäkelä

Jyrki Mäkelä.

Leave a Reply