Sekopäät ála Parlamentti

Kaaos, tunnekuohu yksi toisensa jälkeen, hysteeriseksi yltyvää huutamista, epätoivoista parkumista ja toisen toistaan pahemmaksi äityvää vastapuolen solvaamista. Siitä on Iso-Britannian parlamentti, nimenomaan alahuone tehty näinä päivinä. Ajoittain hullun myllyn seuraaminen käy viihteestä, tosin panoksena ovat hyvin suuret asiat, Iso-Britannian ja sen kansa tulevaisuus, jätän siis popcornit nauttimatta ja skumpan korkkaamatta.

Joitakin harvoja poikkeuksetta parlametin on vallannut hallitsematon tunnekuohu. Parlamentin puhemiehen John Bercown “oordeeer!” huudahdukset ovat lähinnä koomisia näennäisyrityksiä saada heikkopäisesti käyttäytyvät edustajat pariksi sekunniksi alentamaan ääntään. On helppo yhtyä eräiden näkemykseen kysyttäessä, “onko mitään uutta parlamentista?” – “Ei, mikään ei ole muuttunut.”

Kansa Panttivankina

Iso-Britannian kansa on panttivankina idioottimaisesti käyttäytyvän parlamentin kynsissä, joka on kiinnostunut…..mistäköhän? Vallasta, ei kansasta. Etenkin opposition, etunenässä työväenpuolueen touhua seuratessa, ei siitä hyvällä tahollakaan ole löydettävissä päätä eikä häntää, etenkään mitä tulee kansalaisiin. Ensin se vinkuu vaaleja maahan kuin kiukkuinen vauva, kun sille tarjotaan kultavadilla mahdollisuutta vaaleihin, ei kerran vaan kahdesti, se kieltäytyy kunniasta ja torppaa ehdotuksen. Itsepetoksen tie on rosoinen ja pahalta haiseva. Työväenpuolue tajuaa selvästi itse ettei se menestyisi vaaleissa, joten se yrittää keplotella itsensä vallan kahvaan muilla keinoilla. Kysymys kuuluu mitä kaikkea seuraakaan seuraavina viikkoina ja kuukausina. Milloin kansan mitta on läikkynyt ylitse. Sen tahtohan kuultiin Brexit asiassa runsa kolme vuotta sitten, tykkäsipä joku siitä tai ei. Ehkä sittenkin otan popcornit esille, nääh, luen mieluummin kirjan Microsoftin perustajasta Billa Gatesta.

Jyrki Mäkelä

Jyrki Mäkelä.

Leave a Reply