Iso-Britannia Euroopan Unionissa – Ympyrä Sulkeutuu Osa II

D-Day

Normandian maihinnousun eli D-Day:n lähetyessä liittoutuneilla oli ongelma ranskalaisten suhteen. Niin Britannia kuin Yhdysvallatkaan eivät halunneet ymmärrettävistä syistä antaa ranskalaisille paljoankaan etukäteen tietoa million ja missä maihinnousu tulisi tapahtumaan. Pelättiin, että tieto vuotaisi. Tälle oli olemassa hyvin painavat perustelut. Charles de Gaulle kutsuttiin Algeriasta Englantiin ja hän saapui Lontooseen 4.6. aamuna. Samana iltana illallisella de Gaul sai kuulla maihinnousun tulevan 36 tuntia ennen sen alkamista. Etenkin Churchil kehotti de Gaullea parantamaan välejä Yhdysvaltojen presidentti Rooseveltiin.  De Gaulle kyllä totesi ymmärtävänsä, että Britannia on mieluummin Yhdysvaltojen puolella jos puoli on valittava. De Gaullen silmissä Iso-Britannia oli vihamielinen Ranskalle ja hyvää pataa Yhdysvaltojen kanssa. Tämä oli todennäköisesti viimeinen niitti siihen arkkuun, millaista kaunaa Charles de Gaulle tunsi Iso-Britanniaa kohtaan.

Churchill Zurichissä

Winston Churchill piti kuuluisaksi tulleen puheen 1946 Sveitsin Zurichissä Zurichin yliopistolla. Churchillin puhetta pidetään laajalti lähtölaukauksena hänen ajamalleen kampanjalle yhdistyneestä Euroopasta. Vuosien 1946 ja 1950 välillä Churchill keskitti hyvin pitkälti mielenkiintonsa yhdistyneen Euroopan asian ajamiseen. Hänen suurimpana intressinään voidaan pitää Ranskan ja Saksan välisten suhteiden lähentäminen ja saamalla nämä kaksi isoa eurooppalaista maata pelaamaan yhteen, jotta uutta tuhoisaa sotaa, jossa nämä kaksi osapuolta olisivat taistelemassa toisiaan vastaan ei enää syttyisi. Churchillin idea oli, että Ranskan tulisi olla moraalinen Euroopan johtaja. Churchillin puhe ja aikomukset eivät kuitenkaan saaneet ranskalaisia järin innostumaan. Tämän ilmaisi mm. Charles de Gaulle. Ajatus liitosta Saksan kanssa oli vielä tuossa vaiheessa ilmeisesti liikaa ranskalaisille.

1950-luvun alussa Euroopan Neuvosto (Council of Europe) oli varsin vaatimaton organisaatio. Sillä oli kuitenkin symbolista arvoa. Euroopan Neuvosto sijoitettiin Strasbourgiin. Strasbourg on Ill joen (Reinin sivujoki) varrella aivan Saksan rajan tuntumassa sijaitseva kaupunki. Nykyisin kaupungissa pidetään lukuisia Euroopan unionin alaisten järjestöjen kokouksia mm. Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Strasbourg on myös yksi kolmesta kaupungista, jossa Euroopan Parlamentti kokoontuu.

Ironista on, että pitkälti Charles de Gaullesta lähtöisin oleva kauna Iso-Britanniaa ja Churchilliä kohtaan johti siihen, että loppujen lopuksi Ranska ja Saksa lähentyivät. Iso-Britannia puolestaan jätettiin ulkopuolelle. Winston Churchill teki hyvin merkittävän alustavan työn Eurooppalaisen Unionin aikaan saamikseksi. Hän oli 1948 Haagin konferenssin alulle polkaisija. Sitä ei oikein tiedetä oliko Churchillin ajatus, että Iso-Britannia olisi mukana tulevassa Euroopan Unionissa vai ei. Sitä voidaan vain arvailla. Oli miten oli, Iso-Britannian halitus oli eripurainen. Konferenssin tuloksena Strasbourgista tuli Euroopan neuvoston näyttämö. Churchill halusi Saksalaiset mukaan ja 1950 näin myös tapahtui.

Schuman

1950 polkaistiin käyntiin Schuman suunnitelma Hiili- ja teräsyhteisöstä. Pariisin sopimuksella (Treaty of Paris) Hiili- ja teräsyhteistö perustettiin 1952. 1957 Rooman Sopimuksella (Treaty of Rome) synnytettiin sitten talousyhteisö ja Euratom (Euroopan atomienergiayhteisö).Näin EEC (European Economic Community) oli synnytetty.

Tie EEC:n jäseneksi

Iso-Britannian tie EEC:n jäseneksi oli hyvin kivikkoinen ja kesti huomattavan kauan. Edellisissä tämän artikkkelin osioissa kuvattuja tapahtumia peilaten on helppo nähdä miksi kaunainen Charles de Gaulle Ranskan presidenttinä ollessaan torjui veto-oikeudellaan silloisen Britannian pääministerin Harold McMillanin esittämän EU-jäsenyyshakemuksen 1963. Sopimusneuvottelut oli aloitettu kahta vuotta aiemmin. De Gaulle käytti veto-oikeuttaan myös toistamiseen 1967 ja esti näin jälleen Iso-Britannian jäsenyyden. De Gaullen virallinen selitys oli, että lukuisat Iso-Britannian talouden osa-alueet olivat yhteensopimattomia EEC:n kanssa ja että Britannia suhtautuu hyvin vihamielisesti mihin tahansa yhteiseurooppalaiseen hankkeeseen. Jällkimmäisessä kommentissa sinänsä on totuuden siementä sillä, euroskeptisyyttä on ollut ennen kuin Iso-Britannia otettiin EEC:n jäseneksi.  De Gaulle myös lausui Britanniasta vähemmän mairittelevia lausuntoja, jotka kertovat kaunasta joka syntyi Toisen Maailman Sodan aikana. “Iso-Britannia kuuluu avomerelle eikä Eurooppaan”, lausahdus kuvaa hyvin de Gaullen suhtautumista Iso-Britanniaan.

Vasta de Gaullen luovuttua presidentin paikalta huhtikuussa 1969, tie Iso-Britannialle EEC:n jäseneksi aukeni kolmannen hakemuksen myötä. Liittymissopimus allekirjoitettiin tammikuussa 1972. Iso-Britannian ratifiointiasiakirja toimitettiin lokakuun 18. Päivänä 1972. Jäsenyys EEC:ssä astui voimaan tammikuun 1. Päivänä 1973.

Lähteet: Churchill (elämänkerta) Roy Jenkins 2002. Kuva: Euroopan Komission kuvapankki.

Jyrki Mäkelä

Jyrki Mäkelä.

Leave a Reply